keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Outoa taidetta

 Innostuin maalaamaan helmiäismaaleilla.

 Vähän on outoa taidetta tää tämmönen värien sotkeminen.

 Ennemminkin tää on ollu mulle eräänlaista taideterapiaa.

 Puran tunteeni tauluihin, palettiveitsellä sotken värejä hirveellä vimmalla, niin että välillä taulutkin tippuu telineestä :D

 Usein en edes tunnista tunnetta, jonka maalaan. Mut jotenkin olo helpottaa kun on saanut taulun valmiiksi.

 Nää on myös hyvin valovoimaisia teoksia. Kun niitä eri suunnista vilkuilee, ne hohtaa.

 Monipuolista valovoimaisia värikästä outoa taidetta.

 Vielä kun tunnistaisi ne tunteet, joita purkaa..

 Joissakin töissä oon tunnistanut tunteen, useimmissa en. Ainakaan vielä.

 Tää kuvaa ahdistusta.

 Valuvaa, repivää ahdistusta.

 Se on synkkä valovoimaisuudestaan huolimatta.

 Miehenikin ahdistui kun tämän näki :D

 Tää on samaa sarjaa edellisen kanssa.

 Irti todellisuudesta. Hukassa.

 Epävarmaa hapuilua sekavine tunteineen.

 Jotenki outo.

 Tää kuvaa henkistä väkivaltaa.

 Kuinka se järjestelmällisesti tuhoaa.

 Kuinka se pirstaloi itsetuntoa ja persoonaa.

 Kuinka se lopulta rikkoo niin, ettei mikään ole selvää. Ja se vaan pahenee ja raaistuu ajan mittaan.

 Vilkasta mielen liikettä vilkkaasta mielestä.

 Voimakas tunne. Mut mikä tunne?

 En saa siitä kiinni.

 On siinä iloakin.. Elinvoimaa.

Aika erikoinen. Kuten sanoin, tää on outoa taidetta. Jos sitä nyt taiteeksi voi edes nimittää. Niin outoa se on.

torstai 11. tammikuuta 2018

Pääkallohuivi äidille

 Virkkasin tämmösen huivin mun rakkaalle äidille. Annoin sen joululahjaksi.
 On muuten iso huivi! Ja vähänkö äiti tykkäsi tästä! Ihan liikutuin siitä kuinka äiti tästä lahjasta ilahtui.
 Tää oli kivasta langasta tehty. Lanka on mustaa ja se kimaltaa vihreän ja sinisen sävyissä.
Suuri oli työ, ja suuri ilo oli antaa se omalle äidille lahjaksi. Varsinkin kun lahja oli niin mieluinen äidille. 💕

Hauskasti virkattu liina

 Mikä tää on?

 Aika hauska tekele.

 Tää oli tosi kiva virkata. Ihan superkiva!

 Siinä menee värit hauskasti ja silmukat myös. Ne tekee siihen hauskaa efektiä.

Tän mä lahjoitin hoitokoti Liisa kodille kiitokseksi siitä että jaksoivat minua, kun olin narkkari, ja pitivät huolen. Kiitos Liisa kodin porukalle!

lauantai 2. joulukuuta 2017

Vapaavirkkausta

 Virkkasin vapaasti huivin.

 Tein kaikenlaisia kuvioita ilman sääntöjä. Virkkasinpahan vaan.

 Sit mä yhdistin palat virkkaamalla verkkoa vapaalla tyylillä.

 Kyl oli kivaa!

 Suosittelen kokeilee vapaavirkkausta, koska siinä pääsee luovuus valloilleen.

 Eikä siinä ole sääntöjä, voi tehdä ihan minkälaista vaan mieleen tulee.

 Siinä saa myös käytettyä kaikenlaisia lankoja, jämälangatkin saa pois pyörimästä.

Vapaavirkkaus on valloittavaa!

torstai 9. marraskuuta 2017

Linokaiverrusta

 Taidepiirissä oli viime viikolla vuorossa linokaiverrusta. Tässä eka painos.

 Aluksi mä kovasti tuskailin et mitä sitä tekis.

 Sit piirsin siihen linojutulle tollasen kuvion.

 Sit kun aloin kaivertaa, huomasin et tulipahan piirrettyä hankala kuva kaiverrettavaksi.

Kyl oli hankalaa kaivertaa noita kiemuroita ym. Tässä toka painos.

Kun aloin kaivertaa, olin kauhuissani. Etenin erittäin varovasti ja vähänkö meinas kädet täristä.

Sain kun sainkin työn tehtyä ilman suurempia mokauksia. Ihime!

Sit siihen linojutulle levitettiin telalla maalia.
Valitsin väriksi vihreän.

Sit laitettiin paperi linojutulle päälle ja telalla rullattiin, paineltiin, rullattiin..

Ja jännityksellä paperi irrotettiin ja katsottiin aikaansaannosta. Ihan jees. Tässä kolmas painos.

Näitä vois tehdä vaikka minkälaisia. Ehdin tehdä vaan nää. Olin kyl varma etten ehtisi ollenkaan saamaan yhtäkään paperille, mut kerkesin.

Toi oli kiva tekniikka. Tuttu jo koulusta. Koulussa se vaan oli tylsempää, kun ne kaiverrusjutut oli niin tylsiä.

Mut tää oli mukavaa. Vaikka vähän pelkäsinkin, et vahingossa tykkään viel itteeni. Mut enpähän tökännyt.